Minulla oli unohtumaton äitienpäivä vuosi sitten, 2021. Unohtumaton siksi, että tuona päivänä tehdyn retken tunne, hetkellinen tunne on jäänyt niin voimakkaasti mieleen. Tuossa hetkessä oli jotain maagista.
Äitienpäiväaamun kahvin jälkeen lähdimme perheeni kanssa retkelle. Retkelle Pirunkuruun. Nousimme lumista kurua ylöspäin, sen verran että näimme kauniisti takana aukeavat tunturit ja löysimme sulan kohdan mihin istahtaa. Lapset aloittivat mahalaskut, lunta oli vielä hyvin laskupuuhiin.
Tiedätkö tunteen, kun katoaa kauniiseen maisemaan? Tunturit imaisi minut johonkin, johonkin missä olin rauhassa ja onnellinen. Olin vahvasti läsnä. Hetkessä. Tuossa hetkessä muistan miettineeni, että voi kumpa voisin asua täällä. Sydän oli jo täällä.
Nyt vuosi myöhemmin, toukokuussa 2022, olemme pian asuneet täällä tunturien sylissä vuoden. Olen saanut elää ja hengittää unelmaani. Nähdä Lapin vuoden kierron. Nähdä nuo kahdeksan vuoden aikaa. Kokea pienen kylän elämää. Elää sesongin ruuhkaisia viikkoja.
Vuoteen mahtuu yllättävän paljon. Toisaalta tämä aika on mennyt kuin siivillä, eikä kaikkea haluamaansa ole ennättänyt tehdä. Arki on täälläkin arkea. Lapset käy koulua, vanhemmat tekee töitä, pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa. On huonoja päiviä ja on hyviä päiviä. Voin kuitenkin todeta että luonto on täällä lähellä ja se on minulle niin suuri voimavara ja hyvinvoinnin tuoja, ettei sitä ole voinut itsekään ymmärtää.
Luonto energisoi ja eheyttää. Tutkimuksetkin sen kertoo, että stressitasot laskee jo lyhyen metsässä oleskelun jälkeen. Liikun luonnossa oman hyvinvoinnin ja kunnon vuoksi. Harrastukseni ja työni kulkevat yhtä luonnon kanssa. Perheen yhteinen aika kuluu useimmiten luonnossa. Mitä luonto tarjoaa sinulle?
Kuulin ensimmäisen kerran tammikuussa jonkun kysyvän, ”jäättekö sinne vielä ensi vuodeksi?” ”En tiedä”, olen vastannut nyt toukokuuhun mennessä jo aika monelle. Haluan elää tätä hetkeä, ja välillä nuo kysymykset on ihmetyttäneet ja jopa ärsyttäneet. Sen tiedän, että sydän varmasti tietää tähänkin jo vastauksen.
Ehkäpä kiipeän jälleen tunturiin ja annan niiden tuoda vastauksen. Ja hyvinvointia.
