Ajankohtaista Hyvinvointi

Pieni tunturikylä tarjoaa kokonaisvaltaista hyvinvointia

Aikalailla tasan neljä viikkoa on nyt oltu takaisin täällä Äkäslompolossa. Äkäslompololaisia – se kuulostaa ja tuntuu hyvälle. Neljä viikkoa tuntuu pitkälle ajalle, tuntuu että oltais oltu jo pidempään. Tää kun tuntuu kodille. Täällä aika myös usein pysähtyy. Lienekö siinä selitykset pitkälle kuukaudelle.

Pysähtymistä tärkeiden asioiden äärelle

Aika pysähtyy täällä ja aikaa tuntuu olevan enemmän. Onko se hyvinvoinnille oleellista? Jo viime vuonna pienin kysyi saunan lauteilla ”äiti, miksi me saunotaan täällä niin usein?” Yksinkertaisesti siksi, että täällä on aikaa enemmän pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle, kuten saunomiseen ja perheen kanssa olemiseen. No miten sitä aikaa täällä sit on yhtäkkiä enemmän? Esimerkiksi siksi, että täällä harrastukset alkaa kotiovelta, ei auton ratissa istuen. Täällä lapset myös pääsee harrastuksiin pyörällä ja äiti kauppaan potkurilla. Täällä kaikki mitä arjessa tarvii on lähellä, ja se jos mikä on hyvinvoinnille oleellista.

Luonnon kauneuden katselu ja pysähtyminen sen äärelle lisää hyvinvointia.

Miten aika voi pysähtyä täällä?

Siihenkin on yksinkertainen vastaus – tärkeiden asioiden äärellä pysähtyy, luonnostaan. Luonto pysäyttää ihmettelemään ja ihastelemaan, huomaamaan miten tätä kaikkea rakastaa ja arvostaa. Ja kun luonto on pysäyttänyt sisimmän, on helpompi pysähtyä myös rakkaiden ihmisten äärelle. Ainakin itse kuvittelen olevani parempi äiti ja puoliso täällä. Sanotaanhan sitä, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin – kokonaisvaltaista hyvinvointia siis sekin.

Pienen tunturikylän elämää

Pienen kylän hyviä puolia on mm. se, että jos jossain asiassa tarvii apuja, aika helposti selviää keneltä kannattaa kysyä. Ei ole sellaista kankeaa hierarkialabyrinttia mikä täytyy ensin ratkoa googlen ja toisenkin kanssa, jos haluaa esimerkiksi omalle tielle aurausta. Pienen kylän etuja on myös se, että voit kävellä siihen yhteen ruokakauppaan miettimättä menetkö sinne tänne vai tuonne hakemaan sen perunapussin. Täällä on myös maailman paras olohuone Jolie lounge and Cafe, missä voi käydä välillä istumassa parantamassa maailmaa kupposella ja kakkupalalla. Maailman parannus paikat lisääntyy huimasti hiihtokaudella, upeilla latukahviloilla ympäri tuntureita. Listaa voisi jatkaa mainiten jokaisen kylän putiikin ja palvelun tarjoajan, mitä paikallinen tarvii. Palvelu on mutkatonta ja ystävällistä.

Hyvinvointi tulee sisältä päin hymynä 🙂

Millaisena marraskuu näyttäytyy tunturikylässä?

Rauhaa ja hiljaisuutta. Kaduilla pääsee vielä pyörälläkin kulkemaan (ennen kuin haalaripukuisia vilisee ristiin ja rastiin) ja poluilla on yllättävän vähän kulkijoita. Tänä vuonna talvi tekee tuloaan hitaasti ja lunta odotellaan jo kiivaasti. Turismi elää täällä lumesta ja nyt kun sitä ei vielä ole tarpeeksi esim. latujen avaamiseen, latukahvilayrittäjät jatkaa ”lomaansa”. Tykkään tästä ajasta, rauhasta. Erityisen paljon nautin marraskuun upeasta väriloistosta, sillä aurinko ei vielä ole piiloutunut kokonaan ja kaamoksen pastellinsävyt maalaa taivasta. Täällä marraskuu on noussut yhdeksi huippukuukaudeksi! Lunta toki odotan jo minäkin lisää. Odotan että pääsen hiihtämään pidempiä reittejä ja odotan että pääsen siirtämään hiihdon ilosanomaa ja hyvinvointia asiakkailleni! Ehkäpä siitä jo seuraavassa postauksessa 🙂

Marraskuun kauneutta pienessä tunturikylässä.