Vatsa on täynnä perhosia ja ilmassa on jännää kuplintaa – on kisaviikko. Juoksijoiden juhlapäivät lähenee. NUTS KK eli Northern Ultra Trail Servise Karhunkierros avaa usean polkujuoksijan kauden ja kokoaa yhteen tuhansia lajin parissa viihtyviä Kuusamon vaaramaisemiin.
On vasta toukokuu – Etelä-Suomessa on toki juostu sulalla maalla jo pitkän tovin, mutta pohjoisessa vasta vainutaan sulia polkuja. Tämä on aika epäreilu tilanne, jos miettii juoksijan jalkoja ja kehon kokemuksia sulan maan kautta. Mutta entäpä mielen kannalta – onko tällä asetelmalla vaikutusta? Voiko mielen avulla pärjätä juoksukisoissa?
Miten sinun mieli valmistautuu polkujuoksukisaan?
Jokaisella löytyy omat kisarutiininsa ja keltanokat yrittää imeä niitä iilimadon tavoin kanssakilpailijoistaan. Kisapaikalla käy käsin kosketeltava kutina, erityisesti siinä numerolapun hakuhetkellä. Iiks, kuinka saan tunnelmasta kiinni jo pelkästään ajattelemalla!
Mutta palataanpas hiukan taaksepäin. Polkujuoksukisaviikon valmistautumiseen. Mitä silloin kannattaisi mielen tasolla kisan eteen tehdä?
*Karttaan tutustuminen ja siitä mielikuvissa reitin rakentaminen
*Oman energiatankkauksen suunnitelma mielessä (ja jollain tasolla ehkä käytänössäkin :D)
*Mahdollisten vastaantulevien ongelmien ennakointi mielessä
*Sisäisen hissipuheen rakentaminen itselle
Miksi mahdollisia ongelmia pitäisi sitten murehtia etukäteen? Kisan lopputulosta ajatellen se kannattaa. Kun olet etukäteen valmistautunut haasteisiin ja valmiiksi rakentanut mielessä selviytymisstrategian, et luovuta heti ensimmäiseen kompurointiin. Tiedät mitä teet, jos rakko alkaa vaivata tai maha menee ruikulille. Omaa sisäistä puhetta kannattaa myös harjoitella. Voit vaikka kirjoittaa paperille ylös kannustus lauseita itsellesi, opetella ne ulkoa ja mantramaisesti rytmittää ne askeliisi ja hengitykseesi sopiviksi.
Mitä pidempi polkujuoksumatka, sitä varmemmin tarvitset kannustavaa sisäistä puhetta itsellesi. Henkisesti vahva jaksaa pitkänkin matkan ja selättää väistämättä eteen tulevat ongelmat. Ihmiset käyttää erilaisia defenssejä eli psyykkisiä selviytymiskeinoja, näin ollen kisassakin voi olla hyvin erilailla käyttäytyviä juoksijoita. Toinen heittää läppää, toinen vaipuu yksinpuheluun. Otapa vaivihkaa seurantaan seuraavassa kisassa 😉 Tai tutkaile lempeästi itseäsi, defenssejäsi ja sisäistä puhettasi.
Usein puhutaan, että juokseminen on meditatiivista. Tietyn askelrytmin saavuttaminen ja oman mielen sisäisen puheen hiljeneminen vie tuohon hetkeen. Flow-tilan voi kokea kuka vaan. Tai näin minä ainakin haluan uskoa. Olisikin mielenkiintoista tutkia polkujuoksijoiden päänsisäistä liikettä – onko siellä isoja eroja voittajan ja sadannen juoksijan välillä.
Ihmisen mieli on valtavan kiinnostava kokonaisuus. Ajatuksillasi on suuri vaikutus siihen mitä tunnet ja miten toimit. Esimerkiksi jännittäminen, se on sinun ajatuksesi muovaama tila itsessäsi. Ja omia ajatuksia pystyy muuttamaan ja muokkaamaan. Jos kilpailujännitys meinaa ottaa liiaksi ohjat käsiin, kannattaa omaa ajatusta lähteä rakentamaan uuteen suuntaan. Tähän löytyy apuja esim. LifeCoachingista allekirjoittaneelta 😉
Heittäydyn hetkeksi vielä mielikuvissa polkujuoksukisan numerolapun hakutilanteeseen ja Rukan maisemiin. Imen itseeni hilpeää kuplintaa ja iloista puheensorinaa. Jännitystä (sopivissa määrin ;)) ja ihanaa alkukesän tuoksua. Käsinkosketeltavaa polkujuoksuhuumaa!
