Trans Alpine Run – Riikka Tulppo Hyvinvointi

9.-15.9.2023

Mieletön matka! Alppien yli, kolmen maan kautta, omaan itseen. Määrän pää ei ole tärkeintä, vaan matka – sanonta pitää todella paikkansa.

TAR eli Trans Alpine Run on seitsemän päivän etappikisa Alpeilla. Päiväetapit vaihtelee 30-50km välillä. Reitit kulkee Alppikylästä kylään ja kisa jatkuu aina edellispäivän maalista. Tänä vuonna kisa starttasi Itävallan Lechistä, kävi välissä Sveitsissä ja päättyi Italian Pradin. Seitsemän päivän aikana kilometrejä kertyi 268 km ja nousumetrejä huikeat 15 330. Kisaan voi osallistua parin kanssa tai solo-sarjaan. Olin mukana Pirjo Saukon kanssa parikisassa.

Maalialueen tunnelmaa Pirjon kanssa fiilistellen.

Ihanaa juostavaa Alppiylänköä. Kuva Pirjo Saukko.

Vaihteleva kisareitti

Kisareitit Trans Alpine Run´lla kulkee Alppikylästä kylään ja pienissä kylissä riittää tunnelmaa. Reittien varrella on kannustajia ja kylien kaduilla jokainen pistää kättä yhteen, kaikki osallistuu kisafiiliksen luomiseen. Parhaiten on jäänyt mieleen äiti, joka oli vauvansa kanssa kannustamassa vuorilla!

Kisareitit on maastoltaan hyvin vaihtelevia, paljon vaihtelevampia kuin olin aikaisemmilla Alppireissuilla tottunut. Nyt mukaan mahtui helppojen alppiniittypolkujen lisäksi myös isoa kivirakkaa ja paljon erilaisia teknisiä osuuksiakin. Mieli heittää nuo pätkät juuri vaikeimmille päiville 3. ja 4. 😀 Oli jännä havaita, miten mieli yhdisti eri maastonkohdat Suomen tai Norjan vastaaviin maastoihin – sinne missä itse on tullut juostua ja vaellettua. Erään amerikkalaisen mielestä kisareitti oli todella haastavaa maastoa, hän ei ollut tottunut juoksemaan teknisiä osuuksia.

Tunkattavaa Alppirinnettä. Nousuja riitti, mutta ne passas mulle! Kuva Pirjo Saukko.

Henkinen kantti testataan

Pitkässä kisassa tulee väistämättä vastaan huonompiakin päiviä ja Trans Alpine Run kestää 7 päivää. Olin tästä tietoinen, mutta silti alakulo pääsi yllättämään. Nuo henkisesti heikoimmat hetket osui kolmanen ja neljännen päivän tienoille, kun lihakset oli kipeimmässä kunnossa. Eli kokonaisvaltainen kehon ja mielen musta-aukko sai hetkellisesti otteen. Noihin mustiin hetkiin auttaa itsepuhelu, kanssakilpailijoiden tsemppi ja huumori sekä läheisimpien tuki. Yksi saksalainen pari ilahdutti soittamalla aina yhden biisin minut nähdessään, mikä tsemppi siitä tulikaan! Samanalainen endorfiiniryöppy syöksyi etappien viimeisillä kilsoilla, kun maalialueen kuulutukset alkoi kuulua. Toisinaan ne kantautui jo useita kilometrejä vuoren rinteille, jolloin ei aivan heti arvannut loppukiriä aloittaa.

Väliin mentiin kivisempiäkin nousuja ja laskuja. Kuva Riikka Tulppo.

Kisaorganisaation toiminta

Trans Alpine Run kisa oli mielestäni järjestetty kokonaisuutena hyvin. Me ostimme järjestäjältä hotellipaketin, jolloin ei itse tarvinnut pähkäillä mikä hotelli on lähellä kisapaikkaa ja se kertaa seitsemän! Oli helppoa suunnata juoksun jälkeen omalle hotellille, kun kassit oli odottamassa siellä eli kisaorganisaatio huolehti tavaroiden kuljetukset majapaikasta toiseen. Reitit oli suunniteltu turvallisuus edellä, joten vesisateet ja ukkoset vähän muutti meidän kisareittejämme – oikeastaan ukkonen perui yhden kisan tai siitä tuli sprinttikisa. Kilpailunjohtaja oli mukana aktiivisesti – hän oli jokaisen kisapäivän korkeimmalla kohdalla kannustamassa! Huoltopisteiden tarjonta oli loistavaa ja maalialueilla oli monenlaista telttaa ja palvelua.

Kisa-aamuna kassit sai jättää hotellin aulaan. Tässä ensimmäinen aamu, jolloin kassit tuotiin lähtöalueelle.

Treenit kisaa ajatellen

Tällaiseen pitkään kisaan kunto tulee vuosien treenaamisen myötä, siksi en suosittele kisaa aloittelijoille. Jos polkujuoksu on lajina tuttu vuosien ajalta ja olet treenannut erilaisilla alustoilla juoksua, niin hyvällä treenaamisella tällainen etappikisa on aivan mahdollinen. Etappikisaa varten kannattaa tehdä myös jokunen juoksuvaellus tai leiri, missä tulee pidempiä juoksuja useampana päivänä peräkkäin. Etappikisassa korostuu toki treenipohjat, myös palautuminen ja energiahuolto.

Huipulla! Yhden kisapäivän aikana kipusimme useimmiten useammalle huipulle. Tunkkausta riitti!

Palautuminen kisaviikolla

Jokaisen Trans Alpine Run kisapäivän maaliin pääsyn jälkeen alkoi keskittyminen palautumiseen. Syöminen, juominen, lepääminen, kuivien vaatteiden vaihtaminen eli perusasioista huolehtiminen. Heti maaliin päästyä ei kovinkaan monella ole nälkä, mutta energiaa on silti tankattava, koska energiavaje on koko ajan läsnä ja vaikuttaa luonnollisesti seuraavan päivän suoritukseen. Oikeastaan jo juoksun aikana on muistettava säännöllinen syöminen ja juominen. Meillä oli hyvin aikaa kisan jälkeen palautumiseen, mutta meidän jälkeen tuli vielä paljon kisaajia maaliin ja mitä myöhemmin olet maalissa, sitä lyhyemmäksi palautumisaikaa jää. Kovempi reissu kokonaisuutena varmasti heille!

Palautumista maalialueella. Kuva Pirjo Saukko.

Unelmasta totta

Seitsemän päivää on toisaalta pitkä aika, toisaalta lyhyt aika juoksukuplassa. Viimeisinä kahtena kisapäivänä juoksu kulki ja ajatus kävi useamman kerran maaliin pääsyssä. Koko viikon ajan oli kuitenkin pidettävä pää kylmänä, sillä poluilla voi sattua ja tapahtua, ja päällimmäisenä halusin saada finisherin paidan! Kisaa ennen sairastelu oli varjostanut koko matkan toteutumista, ja voi luoja sitä tunnetta kun viimeiset kilsat kohti maalia taittui ja maaliviiva ylittyi! Yksi unelma oli käynyt toteen – olin Trans Alpine Run Finisher!

Huikea reissu! Mielettömät juoksupäivät Alpeilla, ihania kohtaamisia kanssajuoksijoiden kanssa, kokonaisuutena unohtumaton elämys ja kokemus! Voin lämpimästi suositella Trans Alpine Run´a!